sunnuntai, 2. elokuu 2009

Nowhere man

Lennon on SUOMEN TOTTELEVAISUUSVALIO!! 

sunnuntai, 12. huhtikuu 2009

The God that failed.

Kotona taas Purinalta.

Mini3 Stella oli aikas sairaan hieno tänään. Ensimmäisenä oli Savikon agirata, jossa oli muutama pähkinä purtavaksi. Siksipä lähdinkin radalle rennoin mielin, katselemaan ja toteuttamaan juttuja, joita en ennen ole uskaltanut tehdä. Radan alku oli tiivis, kahden hypyn välistä olisi pitänyt saada käännettyä kepeille. Tähän keksin kaksi vaihtoehtoa: a) yhtä aikaa lähtö, ja toivominen, että kääntyy hypyltä kepeille b) ihmisnuoli. Päädyin jälkimmäiseen, ja sehän toimi! Sairaan makeeta. Kontakteja sen enempää kummastelematta, puomi oli hieno, A:lta karkasi ja keinulta kai karkasi myös. Muut ohjausjutut toimivat myös, mitä nyt paniikki ohjasin muutaman paikan. Onneksi Stella osaa. Radalta nolla ja 39 koiran luokasta 4. sijaCool Ajasta olisi saanut vielä poiskin, tosiaan ilman niitä paniikki paikkoja. Tukittu 

Ja sitten Savikon hypärille, luokan viimeisenä kuten agiradallakin. Tässä myös soveltelin alkua: kun muut kutsuivat 2. hypyn takaa, vetivät, työnsivät ja käänsivät, minä kutsuin 2. hypyn takaa, työnsin, tein sylkkärin ja etenin. Se tuntui hyvältä ja toimi kuten pitikin; pienet käännökset siivekkeitä myöten ja eteenpäin. Muussa radassa ei ollut hirveästi ihmeellistä, paniikkia oli tosin enemmän kuin ekalla radalla. Mutta sitten (alkaako mikään hyvä ikinä tällä lauseella?)... Keppien jälkeen olisi ollut enää 2 estettä maaliin, mutta ongelmaksi koitui se, ettei ohjaaja päästänyt koiraansa kepeille: Seistä törötin onnellisena keppien ykkösvälin edessä. Stella parka yritti parhaansa, ja meni toiselta puolelta sisään. Korjasin, ja sain sitten ohjattua loppuun. Radalta 5, aika ihan hyvä vaikka korjaukseenkin kului aikaa.

Lennuli pääsi myös liitämään! Medejä tuomitsi Anne Tammiksalu Tallinasta. Ensin oli agirata, joka oli lievästi sanottuna kiemurainen... Vaikka kiemurat muistaisikin, ja niistä selviäisi (oikeastaan ne eivät ohjauksellisesti ole vaikeita paikkoja, vaikeita muistaa vain.), koituu monille kohtaloksi Annen ratojen loput (ne eivät ole suoria). Alku oli sinänsä hauska, että pääsin tekemään lentävän lähdön. Kahden hypyn jälkeen tuli keinu (Lennon otti hienon 2on2off kontaktin), jolta mentiin 90 asteen kulmaan kepeille. Keinu on siitä mukava este, että sain otettua sivu etäisyyttä jolloin pääsin blokkaamaan 2. välin ja tyrkkäämään Lennonin ekaan. Seuraavat koukerot sujuivat hyvin, A:lle Lennon teki jonkilaisen hidastuksen ja puoli pysähdyksen, josta vapautin sen. Loputkin koukerot sujuivat oikein hyvin, puomilta Lennon karkasi (jonka jälkeen onnistuin jotenkin tallaamaan sen tassulle Otsan rypistys ), mutta sain tehtyä viimeiset hypyt. Lennonille siis myös nolla! Sijoitus oli vasta 19. mutta nolla on aina nolla ja se riittää meille. Luokassa oli kuitenkin yli 50 osallistujaa, joista kai 21 sai nollan. 

Tammiksalun hypäri oli hauska, hypyille sai tehtyä erilaisia vientejä ja radalla oli paljon putken umpikulmaan lähetyksiä. Tässä vaiheessa päivää ohjaaja vaan alkoi jo vähän väsyä, ja tein hölmöjä virheitä, kuten kumarsin välistävetoon Lennonin ollessa hypyn päällä (jolloin L otti totta kai riman alas, sille ei jäänyt oikein muita vaihtoehtoja) ja jätin ohjaamatta (jolloin L juoksi putken ohi). Muuten rata oli hieno, pienet käännökset ja muuten onnistuneet viennit. Tulos 10, ja putken ohituksesta pari sek yliaikaa.

lauantai, 11. huhtikuu 2009

After me please.

Päivittely on nyt vähän jäänyt, ja nytkin seuraa vain lyhyttä tilanne katsausta.

Asiaan. Pääsiäisen kunniaksi kisasimme Purinalla. Ensimmäinen rata oli Johanna Nybergin, oikein kiva ja sujuva kakkosten pätkä. Stella otti ensimmäisen riman alas (! ei ole kai ikinä pudottanut kisoissa rimaa !), en tiedä oliko se lämmittelystä huolimatta vähän kylmä,  vai jännittikö jotenkin A:ta joka oli heti toisena esteenä. Aika oli hyvä, -6 ja jotain, joka olisi riittänyt nollana hyvinkin sijoitukseen. Kontaktit olivat sairaan makeet, jäin puomilla jälkeen ja meni silti alas asti ja pysähtyi odottamaan. Hymy

Ennen toista rataa tein kaiken varuiksi vieläkin huolellisemmat lämmittelyt (ne ketkä minut tuntevat, tietävät niiden olleen siis todella huolelliset) ja tällä radalla Stella kulkikin paljon paremmin. Anne Tammiksalun hypäri oli aika hauska ja tosi hyvin kulkeva, olematta kuitenkaan liian helppo. Pääsin vähän kikkaileemaan ja radasta jäi käsittämättömän makea fiilis. HymyNollahan sieltä tuli, aika -9,47, luokkavoitto ja SERTI, jolla mentiin sitten kolmosiin!

Nyt nukkumaan, ja huomenna Stella starttaa sitten ekan kerran mini3:issa. Ja Lennokin totta kai medeissä. Cool

Ai niin, Lennonin tie kolmosissa sujuu hyvin, ensimmäisen nollansa (28.2.) jälkeen se on hakenut nollat vielä Helsingistä (15.3.) ja Riihimäeltä (4.4.). On se mainio, vaikka ohjaaja ei aina olekaan. Hymy Hypäri nollat on nyt täynnä, nyt täytyy siis metsästää vain agi nollia.

maanantai, 9. maaliskuu 2009

Go on, go get it, Eggman...

Olen nyt rypenyt itsesäälissä luullakseni riittävästi voidakseni jo jatkaa eteenpäin, eli kuten arvata saattaa, kävimme taas epäonnistumassa kisoissa.

Yritin tehdä aamun tismalleen samoin kuin viimeksi: tunnin lenkki vapaana juoksentelua, vähän tokoilua ennen kehään menoa ja kehään mennessä rauhallinen itsevarma asenne. Siltikin vedimme heti kahdesta ensimmäisestä liikkeestä tuplanollan... Lennon lähti mukaani sekä paikalla istumisessa että makuussa. En oikeasti enää tiedä mikä näihin on syynä, en höpötellyt sille ylimääräisiä, kerroin vain liikkeen, saatoin ehkä vähän jännittää, mutta en mielestäni ihan hirveästi. Tuttu paikka, tutut koirat molemmin puolin, tuttu tilanne... Kisamaisia treenejä niin, mutta aika ******** paljon helpommin sanottu kuin tehty. Otsan rypistys

Sain kasailtua itseni loppuliikkeitä varten, ja ne menivätkin ihan hyvin.

Metallihyppynouto oli ekana, ravasi takaisin ja vähän vino perusasento, silti 10.

Sitten kaukot, tapahtui jäätyminen (samantapainen alku kuin paikallaolossa? mahtoiko jännittää sen takia?) ei mennyt ekalla käskyllä maahan, tokalla nytkähti vajaampaan istuma-asentoon ja kun olin antamassa kolmatta käskyä (nojaten sen ylle) meni lopulta maahan. Muut vaihdot ihan hyvät, i-s vaati kaksi käskyä. 7

Ja idariin. Kaikki asennot toimivat nyt hyvin, jäi nopeasti eikä kääntyillyt. Seurasikin suht hyvin, 9.

Ruutuun mennessä Lennon oli jo rentoutumaan päin, ja sen se tekikin hienosti. 10

Tunnari oli aika hataralla pohjalla kisaan lähtiessä, ja kyllä se paikan päälläkin vielä vähän toilaili ja unohtui kurtistelemaan kulmiaan hetkeksi, muisti taas mitä olikaan tekemässä ja palautti kuitenkin oman ihan hyvin. 8

 Luoksetulo oli nopeampi kuin mitä perjantain treenissä (joissa sen piti pysähtyä järkyttyneenä joka kerta puoleen väliin kun yritin tehdä läpijuoksuja...) pysähdykset olivat kyllä nopeat, mutta molemmat seisomaan. Toisella käskyllä sitten maahan, 8.

Seuraaminen oli parempaa kuin mitä Lennon yleensä esittää kisoissa, täyskäännökset olivat oikeastaan ainoat jotka pilasivat kuvaa (ja niitä oli paljon), 9.

Viimeisenä vielä ohjattu, samalta pisteeltä kuin ruutu. Teki tämän hienosti, 10.

Kokonaispisteiksi 238 ja kakkostulos. Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu...

 

maanantai, 2. maaliskuu 2009

Selfish love.

Mitäs sitä itseään toistamaan, joten sanottakoon vain etteivät sunnuntain kisatkaan menneet Stellan kanssa ihan putkeen... Kaksi ihan siistiä rataa me tehtiin, mutta tein itse kummassakin sopivan kokoisen virheen saadaksemme hylyn. Ai niin, kyllä Stellakin saa yhden virheen niskoilleen, se hyppäsi taas puomin alastulon sivusta. Tiedetäänpä taas mitä treenata...

Mutta sitten; se, miksi tätä kirjoitan. Nyt meillä on niin Super valtava ongelma Lennonin kanssa, että en todellakaan tiedä miten tästä eteenpäin. Lennon nimittäin keksi yks kaks viime perjantaina, että tunnarin voi hyvin suorittaa pyörimällä hetken kapuloiden päällä kaikkea muuta kuin järjestelmällisesti ja tuoda sitten ensimmäisen suuhun sattuvan palikan. Voihan... sentään. Kello sanoo tik tak, ja sunnuntai tulee ennen kuin arvaankaan...