lauantai, 26. heinäkuu 2008
Kyllä tämä mun kisajännittäminen alkaa mennä jo aika mahdottomiin
mittoihin, seuraaviin kisoihin on vielä vaikka kuinka kauan ja olen
valvonut jo monen viikon ajan öitä. Henkinen valmennus? Kokeiltu on, ja
auttoi suunnilleen yhtä paljon kuin maamme-laulun laulaminen takaperin.
Ajatushan itsessään oli oikein kaunis, ajattele positiivisesti ja
keskity suoritukseen jne. Kellä toimii kellä ei... Ja toisaalta, miksi minä yrittäisin kun Lennon keksii kuitenkin
juuri siinä kisassa jotain ihan tyhmää. Ylireagointiako? Eihän nyt
toki, mietitäänpä vaikkapa viimeisintä Askolan kisaa. Sain henkisen
valmentautumisen toimimaan oikein hyvin, olin rauhallinen ja en turhaan
laskeskellut liikkeiden välissä "apua, tosta saatiin 7, riittääköhän
tää nyt ykköseen tai edes tulokseen". Aurinko paistoi ja linnut
lauloivat, mutta mitä teki Lennon? "Tunnari,
kuulostaa niiin tutulta... Oh well, pompimpa näitten palikoitten päällä
kun en nyt saa mieleeni tuon sanan merkitystä. Kappas, täysi ympyrä,
mitäköhän se nyt halusi mun tekevänkään? Vienpä sille tällaisen palikan
tästä." Ei, se ei suinkaan tehnyt kaunista tunnaria, vaan toi ympyrän
viimeisen kapulan. Ja mikä oli tulos tunnarin mentyä nollille? No
tietysti EVL2, 250 pistettä. Vituttiko? Eihän nyt toki, mitäpä sitä
turhaan harmittelemaan vaivaisten 6 pisteen puuttumista
ykköstuloksesta...
Otetaanpa toinen esimerkki, kävisivätkö vaikka tokon sm-kisat
vuosimallia 2008? Yritin toki sielläkin henkistä valmentautumista ja
olinkin melko tyyni ensimmäiseen kehään mennessä. Kuunteleppas Lennon
tarkkaan, nyt tehdään paikalla istuminen. Muistatko? Istuminen.
Ja mitä sanoo Lennon? "Joojoo. No JOOJOO. Joo, tiedän tiedän. joo.
joojoo. Joo'o." Hienoa. Siispä paikka. "Ai mitä sanoitkaan? Seuraa?
Selvä juttu."
Mihin lopputulokseen siis päädynkään? Tietysti siihen, ettei uimahattua kannata käyttää hississä. Miettikääpä sitä.
Kommentit