Kyllä tämä mun kisajännittäminen alkaa mennä jo aika mahdottomiin mittoihin, seuraaviin kisoihin on vielä vaikka kuinka kauan ja olen valvonut jo monen viikon ajan öitä. Henkinen valmennus? Kokeiltu on, ja auttoi suunnilleen yhtä paljon kuin maamme-laulun laulaminen takaperin. Ajatushan itsessään oli oikein kaunis, ajattele positiivisesti ja keskity suoritukseen jne. Kellä toimii kellä ei... Ja toisaalta, miksi minä yrittäisin kun Lennon keksii kuitenkin juuri siinä kisassa jotain ihan tyhmää. Ylireagointiako? Eihän nyt toki, mietitäänpä vaikkapa viimeisintä Askolan kisaa. Sain henkisen valmentautumisen toimimaan oikein hyvin, olin rauhallinen ja en turhaan laskeskellut liikkeiden välissä "apua, tosta saatiin 7, riittääköhän tää nyt ykköseen tai edes tulokseen". Aurinko paistoi ja linnut lauloivat, mutta mitä teki Lennon? "Tunnari, kuulostaa niiin tutulta... Oh well, pompimpa näitten palikoitten päällä kun en nyt saa mieleeni tuon sanan merkitystä. Kappas, täysi ympyrä, mitäköhän se nyt halusi mun tekevänkään? Vienpä sille tällaisen palikan tästä." Ei, se ei suinkaan tehnyt kaunista tunnaria, vaan toi ympyrän viimeisen kapulan. Ja mikä oli tulos tunnarin mentyä nollille? No tietysti EVL2, 250 pistettä. Vituttiko? Eihän nyt toki, mitäpä sitä turhaan harmittelemaan vaivaisten 6 pisteen puuttumista ykköstuloksesta...

Otetaanpa toinen esimerkki, kävisivätkö vaikka tokon sm-kisat vuosimallia 2008? Yritin toki sielläkin henkistä valmentautumista ja olinkin melko tyyni ensimmäiseen kehään mennessä. Kuunteleppas Lennon tarkkaan, nyt tehdään paikalla istuminen. Muistatko? Istuminen. Ja mitä sanoo Lennon? "Joojoo. No JOOJOO. Joo, tiedän tiedän. joo. joojoo. Joo'o." Hienoa. Siispä paikka. "Ai mitä sanoitkaan? Seuraa? Selvä juttu."

Mihin lopputulokseen siis päädynkään? Tietysti siihen, ettei uimahattua kannata käyttää hississä. Miettikääpä sitä.