Stadin huudeilt niin kauas kuin kamelilla pääsee; Hinthaaran kylätapahtumaan. Ja kukas sieltä ensimmäisenä köpötteleekään vastaan ellei vanha emäntä essussaan...

Kaippa tässä on pakko jotain eilisestä kylätapahtuman tottelevaisuus-näytöksestä kertoa. Lennonin ohjattu oli kamalin ikinä. Piste oli valtavan lätäkön vieressä, joten Lennon ei kyennyt m i t e n k ä ä n mennä sinne, tai varpaat olisi kastuneet. Tästä keskusteltiin. Sitten lähetin oikealle, Lennon meni keskimmäiselle. Tästä keskusteltiin. Sitten Lennon lähti oikealle, muttei tahtonut enää keskutella joten se katsoi parhaaksi palauttaa kapulan Tiinalle. "Joo Lennonin ohjattu on nyt niiq parhain ehk ikinä niiq, et se vois vaik niiq näyttää sen tai sillee niiq?"

Tunnarin Lennon teki, yllättävä kyllä, hyvin. Tunnari tehtiin kahteen suuntaan niin, että Jaki teki toiseen ja Lennon toiseen.

Heidiä ja Tuubia ei näkynyt missään, joten Lennon joutui sitten tuuraamaan luoksetulossa. Siinä se suostui menemään jopa maahan vesilätäkköön ja makoili siinä onnessaan latkien vettä kääntyessäni ympäri. Lennon lähti tulemaan oikein hyvin ensimmäisellä käskyllä, siis tietysti mietittyään hetken kannattaako vedenjuontia lopettaa. Seisomaan se pysähtyi ihan siististi, mutta maahanmeno oli taas jotain ihan järkyttävää, vaatipa vielä kaksi käskyäkin. No, kamalinkin esitys loppuu aikanaan ja niin siirryimme agility-näytöksen pariin. Viivi hyppäsi Joonan kuskaamana ensin ja Lennon pääsi sitten irrottelemaan. Pienimuotoinen rata sujui ihan hyvin ja olimme tyytyväisiä. Sen jälkeen kasasimmekin esteet kärriin ja tapahtuma oli ohitse. Sanna ja Joona olivat niin kivoja että viitsivät kuskata meidät kontin kautta kotiin.

Illalla Stella pieni, joka vietti päivän yksin kotona, joutui koe-eläimeksi. Kokeilin siis toisin sanoen uutta trimmeriä, ja ai kun se oli ihana. Niin se vain leikkasi hyvin, vaikkei jälki vielä kovin tasaista ollutkaan.

Tänään sitten käytiin treenaamassa tokoa, ja Lennonkin muisti taas ohjatun salat. Myöskin ruutu ja kaukot menivät ihan rutiinilla lävitse. Idarin istuminen oli jotenkin tosi hankala, mutta kyllä sekin saatiin kaivettua muistin uumenista esille ja kaiken kansan ihailtavaksi. Stella sai myös tehdä vähän tokoa, ja jumakauta mikä into sillä oli... Aloin opettaa sille pistettä ja muutaman toiston jälkeen se vinkui jo kärsimättömänä, "viddu mä osaan tän jo anna mä teen ite". Tai niinhän se ainakin luuli osaavansa... Ohjatussa jätin sen istumaan ja vein itse kapulat vasemmasta lähtien. Sitten vein Stellan pisteelle ja palattuani täyteen matkaan lähetin sen noutamaan vasemman kapulan. Sekunnin kuluttua se istui kapulan kanssa sivullani. Sitten liikkuri vei kapulat (vasemmasta lähtien) ja taas vein Stellan pisteelle ja jälleen se istui käskystä sekunnin kuluttua sivullani. Oikealle samat, kerran vein itse ja kerran vei liikkuri. Jännä juttu miten viime kerran pelleilystä on ilman treenaamista päästy tähän, lukeekohan se kirjoja päivisin?

Tokon jälkeen käytiin tekemässä pari tuore jälkeä ja nehän sujuivat. Lennon jäljesti kuten yleensä, imurimaisesti. Stella ryntäsi sadan kilometrin tuntivauhdilla jäljen läpi, nappasi sienen suuhunsa ja juoksi tielle suolestamaan sen. Mitäpä siihen lisäämään...