Sieltä se tuli, nimittäin Stellan ensimmäinen agilityn nollatulos! Stella lähti Vantaalle agility kisoihin ihan vaan "koska Lennonkin lähtee sinne, niin sama ottaa senkin kanssa". No, mini 1 luokka oli tietysti heti aamusta kuten yleensäkin. Stella vaikutti reagoivan jännitykseeni, mutta tehtyään paikallaoloa edellisten koirakoitten ajan se oli lopulta ihan reipas lähtiessämme radalle. Rata oli aika hauska, muutama yksittäinen paikka oli haastavampi, ja sehän sopi meille, Stellaa kun on treenattu ihan hulluna ennen kisoja. Not.

Eniveis, rata meni siis oikein hyvin ja meillä on nyt ensimmäinen nolla. Ja luokkavoitolla vielä. Ja mä sain sen torkkupeiton jonka lupasin voittaa seuraavista kisoista!

Toinen rata meni myös erinomaisesti, kepeille hakeminen onnistui hyvin ja Stella oli hyvin kuulolla koko radan ajan. Ei päättömiä ryntäilyjä, mutta hallittuja irtoamisia. Toinen nolla siis tulossa. Nolla tuli este esteeltä lähemmäksi... Kunnes vedin Stellan toiseksi viimeisen esteen ohi. Voi *******! Että koira voikin tehdä niin täydellistä nolla rataa ja ohjaaja voi mokata sen niin täydellisesti. No, koira oli kuitenkin hyvä.

Lennonkin agiliiti kakkosissa, nimeomaan liitäen: ensin puomin alastulokontaktin yli ilman että tassut hipaisivatkaan sitä ja sitten päin seuraava estettä. Eipä mitään, senkus jatketaan, kymppi ei haittaa. Koira putkeen ja eteenpäin. Mutta siinä vaiheessa kun Lennon ei osannut hakea kepeille aivan olemattomasta kulmasta pistin pelin poikki. Kepit loppuun ilman korjausta ja eteenpäin. Ennen arvokasta poistumistamme radalta (tosin ilman arvokkuutta) Lennon kerkesi vielä tehdä lentokeinun ja sikailla A:n alastulolla. Kiitos ja hei, lähdimme sitten suorinta tietä kotiin.

Iltapäivällä mentiin sitten uimaan Stellan pyynnöstä. Ja jopa Lennon nouti damia!