Kävin ottamassa Lennonin kanssa mini treenit. Toisin sanoen leikittiin kaukoja, luoksetulossa tehtiin läpijuoksuja, leikittiin idaria ja tehtiin ihan lyhyt pätkä seuraamista. Mutta kuten arvata saattaa, mehän saatiin hyvin pian yleisöä niin kuin kamppulassa on tapana. Ensin siinä kävi joku vietnamilaistyttö (se on muuten jännä kuinka kohteliaita he aina ovat, katselevat hiljaa ja korkeintaan kuiskuttelevat ihastuneina), mutta kesken seuraamisen sinne pelmahti lauma näitä perinteisiä niilo-pettereitä "Saaks sitä silittää? Saaks sitä silittää? Saaks sitä silittää?" Totesin kohteliaasti että ei, koska koira tekee töitä. "No saaks tota mustaa sit silittää? Hei saaks tota mustaa silittää?" Lupasin heille sitten että saavat silittää jos odottavat hetken.

Ja nehän odottivat, jäivät istumaan keskelle kenttää. Ei muuta ongelmaa, mutta Stella koki joutuneensa henkisen väkivallan uhriksi jäädessään tämän pelottavan joukon toiselle puolelle, ja kaikkihan tietävät mitä Stella tekee kun sitä pelottaa/inhottaa/tylsyttää/hauskuuttaa... "UuuuuUUUUUuuuuuUUU!" "Hihii, se laulaa! Hei toi koira laulaa, vähän söpöä!" Armahdin lähitalojen asukkaita ja lopetin treenin siihen. Ja kaiken lisäksi ne eivät lopulta edes halunneet silittää kuin Lennonia, ja sitäkin vain jos se ei liikkunut/heiluttanut häntää/lähestynyt heitä. Stella parkaa ne juoksivat karkuun kysellen "Pureeks se? Pureeks toi hei?"

No enivei, Lennonilla on ihan oikeesti faniklubi täällä. Kaikki tietävät sen nimen. Aina leikkipuiston ohi kävellessä sieltä juoksee lauma näitä pikkutyttöjä huutaen "LEENNOON! Hei Lennon on täällä!" Ja kun me jatketaan matkaa on seuraava puheenaihe kuka heistä on tuntenut mut kaikista kauimmin. MUT? Öö tuota niinniin... Ja kyllä pari niistä Stellankin muistaa, mutta harvemmin sen perään huudellaan. Kaippa se muistuttaa liialti tätä?