Ja näin keskiviikkona laji on tietysti agility. Ylös klo 6.45 ja ulos klo 7.25, tehokasta.

Merjan kanssa viisaat päät yhteen lyöden saimme esteet kentälle ja harjoitukset suunniteltua. Stella teki tasaisesti kaiken, kuten yleensä. Välistävedot, kepit, suorat... Ja kaikkeen meni yhteensä aikaa ehkä reilu 5 min. Vauhti mimmi.

Lennon taas oli iloinen. Saatiin kuitenkin treenit vedettyä kunnialla läpi, paitsi että se lähti taas suoralle rimat lennellen (se into, se into...). Mietiskeltiin sitten lopuksi hyppäämistä in-and-out:in merkeissä, ja yhtään ei pudonnut. Tunnelin päässä näkyy jo valoa!

Treenit oli lyhyet ja tehokkaat, joten kotona oltiin jo kymmenen maissa. MP3 on todella hengenpelastaja (tai ainakin mielenterveyden). Ilman Bon Jovia olisin varmaan istunut koko aamun keskellä tietä tai Kokonniemen loputtomissa aarniometsissä itkemässä elämän kurjuutta ja kiroamassa aikaisia aamuja. Ja sitä paitsi Lennoniakin v*tutti matkalla, eikä se jutellut mitään. Halju tyyppi.

And to the other news. Äiti oli tänään fiksu. Aivan, älkää näyttäkö noin järkyttyneiltä. Lennonin pälyilyn syy on vihdoin selvinnyt, kansalaiset voivat nukkua yönsä rauhallisesti. (Paitsi jos ovat juoneet Porvoon vettä, sitten ei ehkä nukuta. En tiedä, minä kun en juo vettä.)

Kerrottakoon vielä että kävimme Stellan kanssa ottamassa tokoa illalla. Se ei mennyt hyvin. Maahan tarkoittaa Stellan päässä "kohta tulee turpaan niin että lätty lätisee". Seiso tarkoittaa Stellan päässä "kohta tulee turpaan niin että lätty lätisee". Tyhmissä avoimenluokan kaukoissa istu tarkoittaa Stellan päässä "kohta tulee turpaan niin että lätty lätisee". Mitäs vielä... No luoksetulo on kivaa. Paikallaolossa hirveä mörkö voi tulla Stellan takaa syömään sen, tai hirmuinen mörkö voi vaihtoehtoisesti syödä Stellan ohjaajan tämän mennessä piiloon. Missä vaiheessa saa lyödä hanskat tiskiin?