Erittäin epävirkistävien 4 tunnin yöunien jälkeen lähdettiin Riksuun kisaamaan, jee! Stella sai tehdä kaksi Sami Topran mini kakkosten agilityrataa, ja Lennon sai istua autossa.

Fiilis ei ollut kovin korkealla aamusta (luetaan normaalien ihmisten näkökulmasta: iltapäivällä), mutta onneksi mp3 on keksitty ja sain psyykattya itseni kisakuntoon. Rata oli hauska, rataantutustumisessa ei tullut vastaan kohtia jotka olisivat tuntuneet ylitsepääsemättömiltä ja sama tunne jatkui aina radalle asti. Stella teki täydellisen suorituksen, kontaktit oli mahtavat, kuten myös kepeille haku. Vau. Mutta sitten... Sitten iski tilapäinen-aivohäiriö-ohjailu, jonka johdosta roiskaisin Stellan toka vikalla esteellä epämääräisesti putken väärää päätä kohti, ja sinnehän se kuuliaisesti sukelsi. Kiva yrittää palkata koiraa iloisesti radan jälkeen kun 8 metrinen umpisuoli sojottaa otsassa.  No onneksi näihin on jo tottunut...

Ennen toisen radan rataantutustumista iski järjetön v*tutus päälle (starttien välissä oli max 20 min aikaa) ja otin järeät aseet käyttöön; pistin rataantutustumiseen soimaan Lennonin agility tutustumisen psyykkausbiisit. Ja sit mentiin. Tällä radalla tuli kuitenkin ylitsepääsemättömiä ongelmia, ensinnäkin alku, teki mieli jo kieltäytyä kisaamasta ja mennä kotiin katsomaan telkkaria. Alussa oli kaksi hyppyä linjassa, siitä käännös mutka putkeen ja sen jälkeen puomille. Puomi ja putken suu olivat tosi lähellä toisiaan, niin lähellä etten uskonut saavani sitä kääntymään kahden hypyn suoran jälkeen putkeen. Ensin ajattelin mennä blokkaamaan puomin kutsuen Stellan suoraan kohti ja siitä kääntö putkeen. Stella vaan ei ole kovin hyvä näissä kohtitulemis jutuissa, vaan tulee tosi hitaasti ja sinkoaa ties minne pienimmästäkin eleestäni (kuten hengityksestä, silmien räpäyttämisestä). Toisaalta jos lähden sen kanssa yhtä aikaa, se saattaa tulkita olevansa menossa puomille jos en ole kääntämässä sekunninsadasosalleen oikeassa paikassa. Päädyin suunnitelmaan jossa räpellän epätoivoisesti hyppyjen ja putken välissä. Epätoivoinen räpellys epäonnistui, ja sain tehtyä alkuun oikein siistin viennin, ei akka edes vilkaissut puomille. Radan väliosa kulki hyvin, kontaktit oli yhtä hienot kuin ekalla radalla, kuten myös kepeille haku. Sillä samaisella toiseksi viimeisellä esteellä tuli taas ongelmia, olin auttamattomasti väärällä puolella viedäkseni sen fiksusti putkeen. Miksipä sitä rataantutustumiseen mennessä ylipäänsä turhaan suunnitellaan kaikkia hienoja takaaleikkauksia sun muita... Tässä toimi Stellan erinomainen Marjonlukutaito, ja se osasi tulkita irlantilaisista rivitansseista lainattuja askelkuvioita oikein päätyen oikeaan päähän putkea. Tällä kertaa en myöskään törmännyt viimeiseen hyppyyn ja nolla oli näin ollen valmis. Stella teki siis Toisen sijoitusnollansa mini2:sta luokkavoitolla!  Muista porskilaisista nollan tekivät ainakin Rautis ja Nilla (siirto maxi2 lk), Viivi ja Joona (toinen virallinen kisa) sekä iso-Marjo ja Koodi. Kaikki luokkavoitoilla. Heidi ja Troy aloittelivat kisauraansa (kertomatta mulle??) tehden 5, kuten myös Sanna ja Nisse (jotka taisivat kivuta palkintopalkillekin) sekä Jessica ja Katla. Onnea kaikille, hyvä te! 

Illalla Lennon pääsi agilitytreeneihin, jee! Ensin tehtiin kepeille haku-teemainen harjoitus, josta sai läheteltyä avokulmaan, 0-kulmaan jne. Muutaman kerran yritti avokulmasta 2-väliin, mutta sitten alkoi taas tajuta. Toinen harjoitus oli kontaktiteemainen. Tein kaikki kontaktit ensimmäisen kerran pysähdyksellä ja palkka kädestä, toisen kerran lätkällä ja kolmannen kerran lätkällä nopealla lähdöllä. Rupesin miettimään pitäisikö mun palkata Lennon kädestä kontakteilla eikä heittää maahan, koska vaikka löytääkin palkan heti, nuuskii silti valtavasti eikä välillä tajua lähteä ekasta kutsusta. Katsellaan sitä sitten. Ensi viikolla. Lensku oli kuitenkin niin innoissaan tänään, putosi raukka puomiltakin. Ja sen jälkeenkin oli super iloinen.