Kotona taas Purinalta.

Mini3 Stella oli aikas sairaan hieno tänään. Ensimmäisenä oli Savikon agirata, jossa oli muutama pähkinä purtavaksi. Siksipä lähdinkin radalle rennoin mielin, katselemaan ja toteuttamaan juttuja, joita en ennen ole uskaltanut tehdä. Radan alku oli tiivis, kahden hypyn välistä olisi pitänyt saada käännettyä kepeille. Tähän keksin kaksi vaihtoehtoa: a) yhtä aikaa lähtö, ja toivominen, että kääntyy hypyltä kepeille b) ihmisnuoli. Päädyin jälkimmäiseen, ja sehän toimi! Sairaan makeeta. Kontakteja sen enempää kummastelematta, puomi oli hieno, A:lta karkasi ja keinulta kai karkasi myös. Muut ohjausjutut toimivat myös, mitä nyt paniikki ohjasin muutaman paikan. Onneksi Stella osaa. Radalta nolla ja 39 koiran luokasta 4. sija!  Ajasta olisi saanut vielä poiskin, tosiaan ilman niitä paniikki paikkoja.  

Ja sitten Savikon hypärille, luokan viimeisenä kuten agiradallakin. Tässä myös soveltelin alkua: kun muut kutsuivat 2. hypyn takaa, vetivät, työnsivät ja käänsivät, minä kutsuin 2. hypyn takaa, työnsin, tein sylkkärin ja etenin. Se tuntui hyvältä ja toimi kuten pitikin; pienet käännökset siivekkeitä myöten ja eteenpäin. Muussa radassa ei ollut hirveästi ihmeellistä, paniikkia oli tosin enemmän kuin ekalla radalla. Mutta sitten (alkaako mikään hyvä ikinä tällä lauseella?)... Keppien jälkeen olisi ollut enää 2 estettä maaliin, mutta ongelmaksi koitui se, ettei ohjaaja päästänyt koiraansa kepeille: Seistä törötin onnellisena keppien ykkösvälin edessä. Stella parka yritti parhaansa, ja meni toiselta puolelta sisään. Korjasin, ja sain sitten ohjattua loppuun. Radalta 5, aika ihan hyvä vaikka korjaukseenkin kului aikaa.

Lennuli pääsi myös liitämään! Medejä tuomitsi Anne Tammiksalu Tallinasta. Ensin oli agirata, joka oli lievästi sanottuna kiemurainen... Vaikka kiemurat muistaisikin, ja niistä selviäisi (oikeastaan ne eivät ohjauksellisesti ole vaikeita paikkoja, vaikeita muistaa vain.), koituu monille kohtaloksi Annen ratojen loput (ne eivät ole suoria). Alku oli sinänsä hauska, että pääsin tekemään lentävän lähdön. Kahden hypyn jälkeen tuli keinu (Lennon otti hienon 2on2off kontaktin), jolta mentiin 90 asteen kulmaan kepeille. Keinu on siitä mukava este, että sain otettua sivu etäisyyttä jolloin pääsin blokkaamaan 2. välin ja tyrkkäämään Lennonin ekaan. Seuraavat koukerot sujuivat hyvin, A:lle Lennon teki jonkilaisen hidastuksen ja puoli pysähdyksen, josta vapautin sen. Loputkin koukerot sujuivat oikein hyvin, puomilta Lennon karkasi (jonka jälkeen onnistuin jotenkin tallaamaan sen tassulle  ), mutta sain tehtyä viimeiset hypyt. Lennonille siis myös nolla! Sijoitus oli vasta 19. mutta nolla on aina nolla ja se riittää meille. Luokassa oli kuitenkin yli 50 osallistujaa, joista kai 21 sai nollan. 

Tammiksalun hypäri oli hauska, hypyille sai tehtyä erilaisia vientejä ja radalla oli paljon putken umpikulmaan lähetyksiä. Tässä vaiheessa päivää ohjaaja vaan alkoi jo vähän väsyä, ja tein hölmöjä virheitä, kuten kumarsin välistävetoon Lennonin ollessa hypyn päällä (jolloin L otti totta kai riman alas, sille ei jäänyt oikein muita vaihtoehtoja) ja jätin ohjaamatta (jolloin L juoksi putken ohi). Muuten rata oli hieno, pienet käännökset ja muuten onnistuneet viennit. Tulos 10, ja putken ohituksesta pari sek yliaikaa.