Eipä mennyt Stella kolmosiin tänään(kään). Kävimme siis kokeilemassa onneamme Riihimäellä.

Kakkosille oli vain yksi rata, jonka oli suunnitellut Esa Muotka (jolla on ihan sairaan kivat ja kulkevat radat, kuten tämäkin). Kovin vaikea se ei ollut ja aina puomille asti olimmekin tiukasti kiinni nollassa, sitten Stella päätti kuitenkin hypätä vain muutaman sentin ennen kontaktipintaa kontaktin sivuun ja jäi odottamaan seuraavaa tehtävää. WOT??? Kyllä mä myönnän että saatoin käskyttää vähän erilailla, mutta ei se ennen ole silloin tullut pinnan sivusta vaan ampunut vaan satasta eteenpäin... Ja se mikä ottaa eniten päähän etten tajunnut laittaa sitä takaisin vaan annoin sen mennä kaksi vikaa hyppyä ja palkkasinkin vielä. Snif.

Muutaman tunnin tauon jälkeen starttasivat medi kolmoset joita tuli tuomitsemaan Salme Mujunen. Ja kröh aika kiemuraisen hypärin hän olikin meille tehnyt... Alku sujui Lennon kanssa hyvin yhteistuumin. Ennen kuudetta estettä Lennonin sisäinen hölmöilijä kuitenkin nosti päätään ja sen oli aivan p a k k o päästä läheiseen putkeen; se annettakoon kuitenkin anteeksi, pieni kun ei ole päässyt kisaamaankaan itsenäisyyspäivän jälkeen. Himpun verran myöhemmin sekoilin itse urakalla ja huitelin radalla minne sattuu kuin ihmeen kaupalla kuitenkin saaden Lennonin oikeille esteille, millä ei sinäänsä ollut enää väliäkään, kun oli se hyllykin alla. Kepit olivat tokavikana esteenä ja sinnehän me rynnättiin, yhteistuumin taas. Ryntäily vaan ei ole ennenkään tuottanut minkäänlaista tulosta, kuten ei nytkään, ja Lennon meni piiitkälle keppien ohi ja palailimme sitten nöyrästi taaksepäin pujottelemaan.

Toinen rata oli agirata, jänskää. Alku oli tosi mielenkiintoinen: yhden hypyn jälkeen A, sitten kännös noin 180 astetta kepeille ja sieltä käännös noin 180 astetta keinulle. Pelasin A:n varman päälle ja kävelin sen perässä kun kiipesi ja pysähtyikin sitten tosi hyvin. Kepeille menossa ei mitään ongelmaa, kuten ei myöskään keinulla. Loppu rata sujui hyvin (PALJON taaksetyöntöjä ja loppusuora) ja saimme ensimmäisen nollamme medi kolmosista!  

Kisapaikalla oli vähän lisäjännitystä lämmittelyjen ja jäähdyttelyjen suhteen, läheiseen metsään oli nimittäin karannut mullikka.  Onneksi sitä ei näkynyt koko aamupäivänä, mutta kun lähdimme jäähdyttelemään vikan kerran, löysimme sen syömästä keskellä polkua. Onneksi se oli sen verran kaukana ettemme tupsahtaneet suoraan sen eteen...