No niin, olen nyt melkein selvinnyt henkisesti eilisestä. Eilen nimittäin tapahtui seuraavaa:

PORSKin seuranmestaruus toko järjestettiin jo toisena vuonna virallisena kisana. Sinneppä tietysti oli myös kaksi ameriikan kokkerspaanielia ilmoitettu, toinen evl:ään ja toinen, mihinkäs muuhun kuin; voittajaan. Evl vetäistiin lävitse ensin. Ja kukapa lähtikään numerolla 1, ellei Lennon...

Lennon oli ihan parhaassa vedossa ikinä. Paikalla istuminen ja paikalla makuu ihan nappiin, en vinotellut itsekkään. Sitten idari, jossa vähän tuli rytmihäiriö toisen käännöksen jälkeen, muttei mitään suurempia onkelmia. Ensimmäinen osio, joka käsitti seuraamisen, luoksetulon ja ruudun, meni hyvin. Seuraamisessa oli paljon hyvää, mutten silti ollut ihan tyytyväinen siihen, sillä seilaamista ja keskittymishäiriötä tapahtui. Luoksetulon seisominen oli paras i k i n ä, harmi vain ettei maahanmeno tapahtunut samalla täpäkkyydellä ja tarvitsi vieläpä kaksi käskyäkin. Ruudusta ei ole paljoa sanottavaa, meni pisteen taakse täydellisesti hyvällä vauhdilla, malttoi, ja lähti kuin ammuttuna oikeaan suuntaan käskyn saatuaan. Ruudussa keskelle, ja putosi ekalla käskyllä maahan. Loppuosa samalla tarkkuudella ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Mutta sitten saapui toinen osio käsittäen ohjatun noudon, metalli noudon, tunnarin ja kaukot. Pahaa aavistellen asettauduimme ohjatun alkupisteeseen arpomaan noudettavaa kapulaa. Vasen tietysti, niinkuin aina, miksi edes turhaan opetinkaan toisen suunnan? Kauhusta kankeana lähetin Lennonin pisteelle ja kapulalle. Sadas osa sekunnin aikana ehdin tuntea helpotusta, kauhua, iloa ja taas helpotusta Lennonin vetäistessä loivan kaaren kapulalle (niinkuin haluankin sen tekevän, mutta kun sillä välillä on niitä kausia että se oikaisee...). Kierto kapulan taakse, tiivis ote ja palautus. Metallinoudossa se oli hetken sen näköinen ettei kapula ole kamalan kiva, mutta paransi sitten otettaan ja palautti hienosti. Tunnarissa Lennon on taas päässyt siihen viime talviseen tasoonsa joka saisi jopa itse Nuuskamuikkusen kalpenemaan kateudesta, joten ei pienintäkään ongelmaa. Ja sitten saapui se pelätty viimeinen liike, joka ratkaisee hiuksen hienon eron elämän ja kuoleman välillä. No ei nyt ehkä sentäs, mutta tärkeä liike se silti on. Ja sehän meni tietysti, kuinkas muuten, ihan pyllylleen.

Mutta ei meiltä, kuten varmasti nyt luulette (tiedän, johdin teitä harhaan, mutta antanette anteeksi yhä riemunsekaisia tunteita tuntevalle ohjaajalle, jolle se oli suurin ja hienoin hetki sitten Metallican Suomen vierailun), vaan Lennon teki kaikki vaihdot etenemättä senttiäkään. Hain Lennonin pois täristen kauttaaltani, kättelin tuomarin ja ryömin pois kehästä. Ehdin viedä Lennonin autolle ja antaa sille palkkansa ennenkuin hysteerinen itku pukkasi pintaan. Mutta sehän onneksi loppui sitten pian, not.

Lennonin pisteet koostuivat seuraavasti:
Istuminen 10
Paikallaolo 10
Seuraaminen 8,5
Idari 7 (Ei istunut)
Luoksetulo 7 (kaksi maahan käskyä)
Ruutu 10
Ohjattunouto 10
Metallinouto 10
Tunnari 9
Kaukot 10
Yhteensä näistä tuli 291,5 pistettä, ja kp. (Lennonin eka evl ykkönen, iik iik iik!)

Mutta siis, kuten mainittu, kisaan oli ilmoitettu kaksi näitä ameriikan ihmeitä, joten jouduin kokoamaan itseni melko pian ja valmistautua vinku-iitan paikallamakuuseen. Hip hip hurray, what a pleasure... Not. Ja Stellan elämähän oli taas niin ruusuista, neiti oli tulossa tekemään agilityä ja vinkui ehtaan jenkki tyyliin "are we there yet, are we there yet, are we there yet?" mutta vinkuen lausetta "missä esteet, missä esteet, missä esteet?". Pysyi se kuitenkin paikalla vaikkei täysin rento ollutkaan, eikä vinkunut. Stellalle arpaonni oli tuonut luokassaan viimeisen numeron, joten sain katsoa rauhassa lähes kokonaan 3 muun voittaja koiran suoritukset.

Voittajaluokassa suoritettiin kaikki liikkeet putkeen kuten yleensä. Stellan seuraaminen on ollut paljon parempaakin, mutta oli se ihan siedettävää. Liikkeestä istuminen ei ole mikään ongelma, joten en joutunut itse viemään pisteitä turhalla varmistelulla. Luoksetulo oli onneksi taas Stellan, ja pysähdykset tehtiin juuri niinkuin treeneissä. Harmi vaan, että pysäytin hermostuksissani sen reilusti ennen merkkiä josta lähti turhaan pisteitä... Ja sitten se prkleen ruutu. Sinne se lähti, kuin tykin suusta. Mokasin itse kimittämällä maahan käskyä enemmän kuin laki (tai tokon säännöt) sallivat, mutta se ei vielä haitannut. Lähdin kävelemään ja ensimmäisen käännöksen aikana se... se... koirrrra prkl karkasi mukaani. KRIÄÄH! Teki mieli päästää pari rumaa sanaa, mutta tyydyin komentamaan sen takaisin ruutuun ja jatkoin kävelemistä. (Tuomari ei kovasti kovasti tykännyt kun en kutsunut koiraa luokse vaan kävin hakemassa sen pois ruudusta liikkurin "käsky" kohdassa...) Hyppynoudossa olin Stellalle vieläkin vihainen, olivathan kaikki toiveet ykkösestä kariutuneet ruutu nollan mukana, ja se näkyi tietynlaisena varovaisuutena Stellassa (joka onneksi ei paista kilometrien päähän) kun sen ajatuksista pystyi lukemaan "ei saa tehdä virhettä, ei saa tehdä virhettä, ei saa tehdä virhettä". Son raukka vähän herkkä mun fiiliksilleni... Hyppynouto oli hyvä, ei pahemmin jyystänyt kapulaa ja palautus ihan ok. Metalli samaten, upeaa miten se aina, tilanteessa kuin tilanteessa, menee kumpaankin suuntaan nopealla laukalla. Tunnarissa se yli-yritti, kun olin jo kääntynyt ympäri ja liikkuri oli laittamassa kapuloita Stella ponnahti seisomaan ja tuijottamaan intensiivisesti kapuloita. Stella lähti hyvin ekalla käskyllä, kävi kapulat läpi melko hyvin (jälleen yli-yrittäminen, oli tosi lähellä ettei napsinut kapuloita suuhunsa) ja toi oman kauniisti. Kaukoissa teki kaikki vaihdot nopeasti, mutta eteni. Teki niin mieli sanoa tosi rumasti tullessani kehästä, mutta tyydyin vain kiroamaan ruudun alimpaan... laatikkoon. Ja juuri kun elämä näytti kaikista synkimmältä, ilmestyy Heidi kuin tyhjästä suupielet korvissa, tuomaan uutisensa: 1 piste yli ykköstuloksen. Ja jälleen koen sada osa sekunnin aikana koko tunne skaalan päästä päähän. Mutta tällä kertaa en itkenyt. Oikeasti.

Aika pirun hyvä koira, arvokas liike nollilla ja silti nippanappa ykkönen
Paikallaolo 10
Seuraaminen 8 (pientä hääräilyä)
Liikkeestä istuminen 10
Luoksetulo 9,5 (oma ennakointi)
Ruutu 0
Hyppynouto 10
Metallinouto 10
Tunnari 9
Kaukot 8
Kokonaisvaikutus 9
Yhteensä 257 pistettä, ja luokkavoitto.

Tästä onkin hyvä sitten... mennä kotiin treenaamaan.