Lennon on SUOMEN TOTTELEVAISUUSVALIO!! 

Kotona taas Purinalta.

Mini3 Stella oli aikas sairaan hieno tänään. Ensimmäisenä oli Savikon agirata, jossa oli muutama pähkinä purtavaksi. Siksipä lähdinkin radalle rennoin mielin, katselemaan ja toteuttamaan juttuja, joita en ennen ole uskaltanut tehdä. Radan alku oli tiivis, kahden hypyn välistä olisi pitänyt saada käännettyä kepeille. Tähän keksin kaksi vaihtoehtoa: a) yhtä aikaa lähtö, ja toivominen, että kääntyy hypyltä kepeille b) ihmisnuoli. Päädyin jälkimmäiseen, ja sehän toimi! Sairaan makeeta. Kontakteja sen enempää kummastelematta, puomi oli hieno, A:lta karkasi ja keinulta kai karkasi myös. Muut ohjausjutut toimivat myös, mitä nyt paniikki ohjasin muutaman paikan. Onneksi Stella osaa. Radalta nolla ja 39 koiran luokasta 4. sija!  Ajasta olisi saanut vielä poiskin, tosiaan ilman niitä paniikki paikkoja.  

Ja sitten Savikon hypärille, luokan viimeisenä kuten agiradallakin. Tässä myös soveltelin alkua: kun muut kutsuivat 2. hypyn takaa, vetivät, työnsivät ja käänsivät, minä kutsuin 2. hypyn takaa, työnsin, tein sylkkärin ja etenin. Se tuntui hyvältä ja toimi kuten pitikin; pienet käännökset siivekkeitä myöten ja eteenpäin. Muussa radassa ei ollut hirveästi ihmeellistä, paniikkia oli tosin enemmän kuin ekalla radalla. Mutta sitten (alkaako mikään hyvä ikinä tällä lauseella?)... Keppien jälkeen olisi ollut enää 2 estettä maaliin, mutta ongelmaksi koitui se, ettei ohjaaja päästänyt koiraansa kepeille: Seistä törötin onnellisena keppien ykkösvälin edessä. Stella parka yritti parhaansa, ja meni toiselta puolelta sisään. Korjasin, ja sain sitten ohjattua loppuun. Radalta 5, aika ihan hyvä vaikka korjaukseenkin kului aikaa.

Lennuli pääsi myös liitämään! Medejä tuomitsi Anne Tammiksalu Tallinasta. Ensin oli agirata, joka oli lievästi sanottuna kiemurainen... Vaikka kiemurat muistaisikin, ja niistä selviäisi (oikeastaan ne eivät ohjauksellisesti ole vaikeita paikkoja, vaikeita muistaa vain.), koituu monille kohtaloksi Annen ratojen loput (ne eivät ole suoria). Alku oli sinänsä hauska, että pääsin tekemään lentävän lähdön. Kahden hypyn jälkeen tuli keinu (Lennon otti hienon 2on2off kontaktin), jolta mentiin 90 asteen kulmaan kepeille. Keinu on siitä mukava este, että sain otettua sivu etäisyyttä jolloin pääsin blokkaamaan 2. välin ja tyrkkäämään Lennonin ekaan. Seuraavat koukerot sujuivat hyvin, A:lle Lennon teki jonkilaisen hidastuksen ja puoli pysähdyksen, josta vapautin sen. Loputkin koukerot sujuivat oikein hyvin, puomilta Lennon karkasi (jonka jälkeen onnistuin jotenkin tallaamaan sen tassulle  ), mutta sain tehtyä viimeiset hypyt. Lennonille siis myös nolla! Sijoitus oli vasta 19. mutta nolla on aina nolla ja se riittää meille. Luokassa oli kuitenkin yli 50 osallistujaa, joista kai 21 sai nollan. 

Tammiksalun hypäri oli hauska, hypyille sai tehtyä erilaisia vientejä ja radalla oli paljon putken umpikulmaan lähetyksiä. Tässä vaiheessa päivää ohjaaja vaan alkoi jo vähän väsyä, ja tein hölmöjä virheitä, kuten kumarsin välistävetoon Lennonin ollessa hypyn päällä (jolloin L otti totta kai riman alas, sille ei jäänyt oikein muita vaihtoehtoja) ja jätin ohjaamatta (jolloin L juoksi putken ohi). Muuten rata oli hieno, pienet käännökset ja muuten onnistuneet viennit. Tulos 10, ja putken ohituksesta pari sek yliaikaa.

Päivittely on nyt vähän jäänyt, ja nytkin seuraa vain lyhyttä tilanne katsausta.

Asiaan. Pääsiäisen kunniaksi kisasimme Purinalla. Ensimmäinen rata oli Johanna Nybergin, oikein kiva ja sujuva kakkosten pätkä. Stella otti ensimmäisen riman alas (! ei ole kai ikinä pudottanut kisoissa rimaa !), en tiedä oliko se lämmittelystä huolimatta vähän kylmä,  vai jännittikö jotenkin A:ta joka oli heti toisena esteenä. Aika oli hyvä, -6 ja jotain, joka olisi riittänyt nollana hyvinkin sijoitukseen. Kontaktit olivat sairaan makeet, jäin puomilla jälkeen ja meni silti alas asti ja pysähtyi odottamaan.

Ennen toista rataa tein kaiken varuiksi vieläkin huolellisemmat lämmittelyt (ne ketkä minut tuntevat, tietävät niiden olleen siis todella huolelliset) ja tällä radalla Stella kulkikin paljon paremmin. Anne Tammiksalun hypäri oli aika hauska ja tosi hyvin kulkeva, olematta kuitenkaan liian helppo. Pääsin vähän kikkaileemaan ja radasta jäi käsittämättömän makea fiilis.  Nollahan sieltä tuli, aika -9,47, luokkavoitto ja SERTI, jolla mentiin sitten kolmosiin!

Nyt nukkumaan, ja huomenna Stella starttaa sitten ekan kerran mini3:issa. Ja Lennokin totta kai medeissä. 

Ai niin, Lennonin tie kolmosissa sujuu hyvin, ensimmäisen nollansa (28.2.) jälkeen se on hakenut nollat vielä Helsingistä (15.3.) ja Riihimäeltä (4.4.). On se mainio, vaikka ohjaaja ei aina olekaan.  Hypäri nollat on nyt täynnä, nyt täytyy siis metsästää vain agi nollia.

Olen nyt rypenyt itsesäälissä luullakseni riittävästi voidakseni jo jatkaa eteenpäin, eli kuten arvata saattaa, kävimme taas epäonnistumassa kisoissa.

Yritin tehdä aamun tismalleen samoin kuin viimeksi: tunnin lenkki vapaana juoksentelua, vähän tokoilua ennen kehään menoa ja kehään mennessä rauhallinen itsevarma asenne. Siltikin vedimme heti kahdesta ensimmäisestä liikkeestä tuplanollan... Lennon lähti mukaani sekä paikalla istumisessa että makuussa. En oikeasti enää tiedä mikä näihin on syynä, en höpötellyt sille ylimääräisiä, kerroin vain liikkeen, saatoin ehkä vähän jännittää, mutta en mielestäni ihan hirveästi. Tuttu paikka, tutut koirat molemmin puolin, tuttu tilanne... Kisamaisia treenejä niin, mutta aika ******** paljon helpommin sanottu kuin tehty.

Sain kasailtua itseni loppuliikkeitä varten, ja ne menivätkin ihan hyvin.

Metallihyppynouto oli ekana, ravasi takaisin ja vähän vino perusasento, silti 10.

Sitten kaukot, tapahtui jäätyminen (samantapainen alku kuin paikallaolossa? mahtoiko jännittää sen takia?) ei mennyt ekalla käskyllä maahan, tokalla nytkähti vajaampaan istuma-asentoon ja kun olin antamassa kolmatta käskyä (nojaten sen ylle) meni lopulta maahan. Muut vaihdot ihan hyvät, i-s vaati kaksi käskyä. 7

Ja idariin. Kaikki asennot toimivat nyt hyvin, jäi nopeasti eikä kääntyillyt. Seurasikin suht hyvin, 9.

Ruutuun mennessä Lennon oli jo rentoutumaan päin, ja sen se tekikin hienosti. 10

Tunnari oli aika hataralla pohjalla kisaan lähtiessä, ja kyllä se paikan päälläkin vielä vähän toilaili ja unohtui kurtistelemaan kulmiaan hetkeksi, muisti taas mitä olikaan tekemässä ja palautti kuitenkin oman ihan hyvin. 8

 Luoksetulo oli nopeampi kuin mitä perjantain treenissä (joissa sen piti pysähtyä järkyttyneenä joka kerta puoleen väliin kun yritin tehdä läpijuoksuja...) pysähdykset olivat kyllä nopeat, mutta molemmat seisomaan. Toisella käskyllä sitten maahan, 8.

Seuraaminen oli parempaa kuin mitä Lennon yleensä esittää kisoissa, täyskäännökset olivat oikeastaan ainoat jotka pilasivat kuvaa (ja niitä oli paljon), 9.

Viimeisenä vielä ohjattu, samalta pisteeltä kuin ruutu. Teki tämän hienosti, 10.

Kokonaispisteiksi 238 ja kakkostulos. Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu...

Mitäs sitä itseään toistamaan, joten sanottakoon vain etteivät sunnuntain kisatkaan menneet Stellan kanssa ihan putkeen... Kaksi ihan siistiä rataa me tehtiin, mutta tein itse kummassakin sopivan kokoisen virheen saadaksemme hylyn. Ai niin, kyllä Stellakin saa yhden virheen niskoilleen, se hyppäsi taas puomin alastulon sivusta. Tiedetäänpä taas mitä treenata...

Mutta sitten; se, miksi tätä kirjoitan. Nyt meillä on niin Super valtava ongelma Lennonin kanssa, että en todellakaan tiedä miten tästä eteenpäin. Lennon nimittäin keksi yks kaks viime perjantaina, että tunnarin voi hyvin suorittaa pyörimällä hetken kapuloiden päällä kaikkea muuta kuin järjestelmällisesti ja tuoda sitten ensimmäisen suuhun sattuvan palikan. Voihan... sentään. Kello sanoo tik tak, ja sunnuntai tulee ennen kuin arvaankaan... 

Eipä mennyt Stella kolmosiin tänään(kään). Kävimme siis kokeilemassa onneamme Riihimäellä.

Kakkosille oli vain yksi rata, jonka oli suunnitellut Esa Muotka (jolla on ihan sairaan kivat ja kulkevat radat, kuten tämäkin). Kovin vaikea se ei ollut ja aina puomille asti olimmekin tiukasti kiinni nollassa, sitten Stella päätti kuitenkin hypätä vain muutaman sentin ennen kontaktipintaa kontaktin sivuun ja jäi odottamaan seuraavaa tehtävää. WOT??? Kyllä mä myönnän että saatoin käskyttää vähän erilailla, mutta ei se ennen ole silloin tullut pinnan sivusta vaan ampunut vaan satasta eteenpäin... Ja se mikä ottaa eniten päähän etten tajunnut laittaa sitä takaisin vaan annoin sen mennä kaksi vikaa hyppyä ja palkkasinkin vielä. Snif.

Muutaman tunnin tauon jälkeen starttasivat medi kolmoset joita tuli tuomitsemaan Salme Mujunen. Ja kröh aika kiemuraisen hypärin hän olikin meille tehnyt... Alku sujui Lennon kanssa hyvin yhteistuumin. Ennen kuudetta estettä Lennonin sisäinen hölmöilijä kuitenkin nosti päätään ja sen oli aivan p a k k o päästä läheiseen putkeen; se annettakoon kuitenkin anteeksi, pieni kun ei ole päässyt kisaamaankaan itsenäisyyspäivän jälkeen. Himpun verran myöhemmin sekoilin itse urakalla ja huitelin radalla minne sattuu kuin ihmeen kaupalla kuitenkin saaden Lennonin oikeille esteille, millä ei sinäänsä ollut enää väliäkään, kun oli se hyllykin alla. Kepit olivat tokavikana esteenä ja sinnehän me rynnättiin, yhteistuumin taas. Ryntäily vaan ei ole ennenkään tuottanut minkäänlaista tulosta, kuten ei nytkään, ja Lennon meni piiitkälle keppien ohi ja palailimme sitten nöyrästi taaksepäin pujottelemaan.

Toinen rata oli agirata, jänskää. Alku oli tosi mielenkiintoinen: yhden hypyn jälkeen A, sitten kännös noin 180 astetta kepeille ja sieltä käännös noin 180 astetta keinulle. Pelasin A:n varman päälle ja kävelin sen perässä kun kiipesi ja pysähtyikin sitten tosi hyvin. Kepeille menossa ei mitään ongelmaa, kuten ei myöskään keinulla. Loppu rata sujui hyvin (PALJON taaksetyöntöjä ja loppusuora) ja saimme ensimmäisen nollamme medi kolmosista!  

Kisapaikalla oli vähän lisäjännitystä lämmittelyjen ja jäähdyttelyjen suhteen, läheiseen metsään oli nimittäin karannut mullikka.  Onneksi sitä ei näkynyt koko aamupäivänä, mutta kun lähdimme jäähdyttelemään vikan kerran, löysimme sen syömästä keskellä polkua. Onneksi se oli sen verran kaukana ettemme tupsahtaneet suoraan sen eteen...

Treenattukin on.

Perjantaina kokoonnuttiin tuttuun tapaan Pornaisiin. Tein Lennonilla paikallaolot niin, että jäin maneesin aidan taakse josta näin sen koko ajan; ja hyvä niin, ehdin olla istumisessa näkösuojassa max 10 sekuntia kun tyyppi nousi seisomaan ja nuuskimaan maata. Hihkaisin lyhyesti ja vihaisesti (jolloin istui) ja kävin rauhallisesti korjaamassa sen alusta asti uudestaan. Sen jälkeen pysyi aika hyvin, ei steppaillut. Paikallamakuu oli parempi, torstaina se ei taaskaan mennyt maahan vaan paineli jonnekkin mielensä perukoille sen jälkeen kun kerroin mitä ollaan tekemässä. ARGH . Idarissa meni ensin seisomisessa istumaan (meidän uusi ongelma, jes...) ja sen jälkeen teki ihan hyvät asennot. Ruutu oli oikein siisti (palkka seisomiseen) ja ohjattu samaten.

Stella teki myös vähän idaria.

Lauantaina kävin treenaamassa taidetehtaan parkkiksella. Lennon teki idarin jossa kaikki asennot hyvät (palkkasin heti seisomisen pysähdyksestä, nyt se pelleily loppuu).

Stella teki myös idarin. Asennot oli hyvät ja nopeat, mutta seuraaminen oli tänään ihan jotain muuta kuin seuraamista, lähti käskyllä laahustamaan sivullani ja sain melkein potkaista sitä että kääntyi seisomisen jälkeisessä kulmassa... Kisamaisen idarin jälkeen hajanaisempi idari, palkka aina asentojen jälkeen ilman kiertoa ja palkkasin myös mukaan lähtemisestä. Seurasi paremmin, mutta pelkään että tällä saan sen taas seuraamaan metrin edelläni, miksi pitää olla jokotai?? Stella teki myös tunnarin, aloitin heittämällä kapulan pusikkoon ja lähetin sen hakemaan sieltä. Sen jälkeen koko liike isolla kapula määrällä, teki hyvin töitä ja palautti ihan hyvin.

Totta kai hiihtolomalla on myös hiihdetty, kävimme tänään jäällä hiihtämässä 30 minuuttia. Ei tarvinnut pelätä ettei jää kantaisi kun jotkut ajoivat lähellä autollakin... 

Tänään ne sitten olivat; ne kisat. Tai tottelevaisuuskokeet tarkemmin ottaen.

Aamu alkoi herätyksellä kello 10. Kun pääsin tolpilleni lähdimme samantien vähän vajaa tunnin kävelylle/vapaana juoksentelullle (joka sisälsi muun muassa hiiri episodin  ). Maneesilla tein Lennonin kanssa kymmenisen minuuttia pieniä toko juttuja ennen paikallaoloja (Heinin ohjeiden mukaan).

Olin itse tosi rento kun menimme ryhmäliikkeisiin ja se kai tarttui myös Lennoniin. Istuminen oli hyvä, jäi hienosti, 10. Paikallamakuu vaati kaksi maahan-käskyä, ja oli kuulema ollut vähän tylsistyneen oloinen = pälyillyt. Liikkeen loppu hyvä, 8. Omat fiilikseni olivat tässä vaiheessa niin pilvissä että olisin voinut keskeyttää ja lähteä kotiin juhlimaan. 

Sitten yksilöliikkeet jotka Lennon pääsi tekemään jo toisena, mikä oli tosi hyvä paikka. Liikkeet oli sekoitettu, ja ne tehtiin putkessa. Ensin metallihyppynouto, lähti ja nosti hyvin, mutta takaisin tullessa piti kapulasta huonosti kiinni. Perusasento oli makuuni vino, kuitenkin 10. Sen jälkeen kaukot (s-i-m-i-s-m). Muut vaihdot hyvät, mutta eteni viimeisessä, 8,5. Kooma-liike idari ei onneksi ollut ensimmäisenä, sillä Lennon tosiaankin taas koomasi siinä... Jäi hyvin seisomaan, mutta kääntyi poikittain jossain vaiheessa kiertoa. Istumisessa jäi seisomaan ja maahanmeno oli ihan hyvä. Seuraaminen oli... no, koomaavaa. 7 Onneksi sitä seurasi ruutu, josta Lennon tykkää ja rentoutui taas. Ruutu oli sairaan makee alusta loppuun, 10. Tunnari meni myös Lennonin rutiinilla, lähti kapuloille nopeasti ja kävi ympyrän järjestelmällisesti ja aktiivisesti läpi. Perusasento oli taas vähän vino, 9,5. Luoksetulossa valitsin linjan niin, että maahanmeno osui suoraan katosta tippuvan veden muodostamaan lätäkköön. Vilkaisi inhoten lätäkköä ja meni puoliksi maahan, annoin uuden käskyn jolla meni kokonaan. Seisominen oli ihan hyvä, mutta olisin toivonut vähän enemmän vauhtia (Lennonille?? siis mitä, sehän tulee aina kisoissa sata lasissa, välillä unohtaa jopa pysähtyä...) 7. Seuraamisessa oli ihan hienoja pätkiä, ja välillä se sitten taas seurasi huonommin. Juoksua se ei vieläkään osaa kunnolla ja välillä en edes tiennyt onko se mun mukana kun en nähnyt sitä. Muuten kuitenkin siis ihan hyvä, 9. Viimeinen liike oli ohjattu, joka tehtiin samalta merkiltä kuin ruutu. Tietysti arvoin meille vielä oikean kapulan, samaan suuntaan kuin ruutu siis. Kerroin Lennonille mitä ollaan tekemässä ja se skannasi ympäristön: "piste, jep, ruutu, jep, homma hanskassa!" Tajusin mokanneeni ja yritin vielä korjata sen käsitystä ennen kuin liike alkoi, mutta Lennon oli kuitenkin jo lukinnut ajatuksensa ja tuijotti enää lasittuneesti kun liikkuri vei kapulat. Pisteelle se meni hienosti, ja lähti siitä yhtä hienosti ruutuun. Pysäytin sen kun oli mennyt muutaman metrin, ja annoin uuden noutokäskyn. Skannasi uudestaan ympäristöään ja lähti vauhdilla hakemaan kapulaa jonka palautti ihan hienosti, 9. 

Olin niin tyytyväinen Lennoniin, vain idarissa (josta se on luonut itselleen mörön) kooma-tila palautui, muut liikkeet olivat iloisia ja hienoja.  Yhteispisteet 281,5 eli ykkönen. Hienon hieno pieni mies.  Illalla menemme agility treeneihin ja Lennon saa tehdä jotain pientä, sen se on ansainnut. Ja ensi viikko pidetään idari-sulkeisia...

Eilen käytiin Lennonin kanssa tekemässä vielä vikat treenit ennen sunnuntain kisoja. Lennon päätti näyttää kaikista parhaimmat puolensa nousten paikallaistumisessa seisomaan 3 kertaa ja jäämällä paikallamakuussa taas sen pari cm ilmaan kyynärpäistä... Jes, just tätä mä halusin! Sepän siskokset olivat onneksi myös treenaamassa ja Heini antoi hyviä neuvoja näihin + oli onneksi istumisessa katsomassa mitä tapahtuu, koska muuten olisin tyytyväisenä ajatellut että oli täydellisesti (näkösuojasta näki maneesiin, mutta aina kun katsoin, niin istui rauhassa ja skarppina). Niin ärsyttävää että se keksii näitä, Heinin mukaan oli istunut muuten rauhassa, ei ollut pelokas tms. mutta innoissaan sitten siirteli takapuoltaan. 

Lennonin idari oli hieno, tein ensin kisamaisesti ja sen jälkeen niin, että jokaisesta jäämisestä heti palkka.

Ruutu oli myös makea, lujaa pisteelle sekä ruutuun.

Menköön huomenna syteen tai saveen, paikallaolojen nollautumiseen olen nyt jo varautunut, koska se on selkeästi luokitellut nyt ne mielessään epä-tärkeiksi. Kunhan ei koomaa, ja saamme muut liikkeet onnistumaan. 

Tänään sitten Mia tuli taas Nummisiin kouluttamaan. Päädyin tällä kertaa treenaamaan Stellan kanssa, mikä ei sujunut alkuunkaan hyvin. Teimme ensin pitkän radan ja sen jälkeen hinkutimme yksittäisiä kohtia, tosin meillä meni radan tekeminenkin hinkuttamiseksi.  Mä niin tahtoisin että meidän yhteinen sävel löytyisi taas, kun nyt koko mun ohjaaminen on jostain syystä hällä väliä-asenteella tehtyä. Huomenna teen illalla vaikka vähän helpommat treenit, kunhan saan edes jotain onnistumaan, ettei Stella muutu taas varovaiseksi kun luulee tekevänsä väärin. Se on kuitenkin niin hieno pieni koira. 

Hienosti typotettu tuo edellisen viestin otsikko... No niin, nyt se on jokatapauksessa korjattu ja me kaikki voimme jatkaa elämäämme iloisesti kala korvassa.

Lauantaina Laamasen Miia kävi taas opastamassa meitä valitsemallamme tiellä. Saimme valita aloitammeko tekemällä pitkän radan vai yksittäisiä ohjaus/este treenejä. Arvelin Lennonille sopivan ensin koko pätkä ja lopetukseksi sitten pienempää hinkutusta ilman paineita palkan kanssa, joten Janne ja minä sitten rohkeina ilmoitimme tekevämme näin, kun Merja P sekä Merja P päätyivät päinvastaiseen suunnitelmaan.

Lennon oli aivan tulessa ja rata meni nollana läpi. Jee! Jäi ihan sairaan hyvä fiilis, pari kohtaa meni turhalla varmistelulla, mutta meni kuitenkin. Lopun hinkutuksessa saatiin nekin sitten toimimaan ja oli niin kivaa.  Ihmisnuoli ei ihan uponnut, kroppa vaan kieltäytyy liikkumasta eri tahtiin...

[tästä alkaa valitusosio] 

Sunnuntain treeneistä ei taas jäänyt yhtään niin hyvä fiilis, jälleen kerran kun tuli Lennonin vuoro treenata, meidät yritettiin ensin ohittaa (vielä ihan eri ihmisen kuin koiran ohjaajan toimesta) ja sen jälkeen tuli kommentti "no tee nyt sit äkkiä".  Multa niin menee hermo just, jos olisikin yksi kerta kun meille sanotaan näin, mutta ei, vaan joka ikisissä treeneissä! Joo ai niin, niinhän se olikin että kakkoskoirat treenaa jos muilta jää aikaa, Lennonhan se onkin kakkoskoira, eihän kolmosten koirat edes TARTTE treeniä. MUTTA KUN "RADAN"RAKENTAMISEEN MENEE PUOL TUNTIA NIIN EI KAI SITÄ AIKAA JÄÄ KAIKILLE 11 KOIRALLE HALOO?? Ja kun me ei edes treenata ratoja, niin kaiken järjen mukaan niiden muutaman esteen lätkimiseen pitäisi kulua ~15 min. Lennonin treenit oli siis taas luokkaa "no mene ***** kepeille. Aha et menny, no muaki melkeen kiinnostaa". What ever...

[/tähän päättyy valitusosio]

Jos Jessica sattuu lukemaan tätä, me ollaan kyllä treenattu idaria ja paikallaolojakin . Idarissa on mennyt aika hyvin, näiden muutaman viikon aikana se on tehnyt vain yhden väärän asennon ja sekin saattoi olla mun vika. Se on selkeästi tosi helpottunut kun idari on ollut "väljempi", siis ei joka sivulla liki päällekkäisiä liikkurin ja mun käskyjä. Ja L on ehkä alkanut vähän enemmän ignooraamaan (mikä tää sana on suomeksi? help? anyone?) liikkurin "käsky"-sanaa ja seuraa vaan rauhassa.  Paikallaoloissa myös nousi kerran mun mukaan, mutta on ollut huomattavan paljon rauhallisempi. Sama käsky kuin mikä asento on varmaan selkeyttää sille aika paljon mitä tehdään.

Erittäin epävirkistävien 4 tunnin yöunien jälkeen lähdettiin Riksuun kisaamaan, jee! Stella sai tehdä kaksi Sami Topran mini kakkosten agilityrataa, ja Lennon sai istua autossa.

Fiilis ei ollut kovin korkealla aamusta (luetaan normaalien ihmisten näkökulmasta: iltapäivällä), mutta onneksi mp3 on keksitty ja sain psyykattya itseni kisakuntoon. Rata oli hauska, rataantutustumisessa ei tullut vastaan kohtia jotka olisivat tuntuneet ylitsepääsemättömiltä ja sama tunne jatkui aina radalle asti. Stella teki täydellisen suorituksen, kontaktit oli mahtavat, kuten myös kepeille haku. Vau. Mutta sitten... Sitten iski tilapäinen-aivohäiriö-ohjailu, jonka johdosta roiskaisin Stellan toka vikalla esteellä epämääräisesti putken väärää päätä kohti, ja sinnehän se kuuliaisesti sukelsi. Kiva yrittää palkata koiraa iloisesti radan jälkeen kun 8 metrinen umpisuoli sojottaa otsassa.  No onneksi näihin on jo tottunut...

Ennen toisen radan rataantutustumista iski järjetön v*tutus päälle (starttien välissä oli max 20 min aikaa) ja otin järeät aseet käyttöön; pistin rataantutustumiseen soimaan Lennonin agility tutustumisen psyykkausbiisit. Ja sit mentiin. Tällä radalla tuli kuitenkin ylitsepääsemättömiä ongelmia, ensinnäkin alku, teki mieli jo kieltäytyä kisaamasta ja mennä kotiin katsomaan telkkaria. Alussa oli kaksi hyppyä linjassa, siitä käännös mutka putkeen ja sen jälkeen puomille. Puomi ja putken suu olivat tosi lähellä toisiaan, niin lähellä etten uskonut saavani sitä kääntymään kahden hypyn suoran jälkeen putkeen. Ensin ajattelin mennä blokkaamaan puomin kutsuen Stellan suoraan kohti ja siitä kääntö putkeen. Stella vaan ei ole kovin hyvä näissä kohtitulemis jutuissa, vaan tulee tosi hitaasti ja sinkoaa ties minne pienimmästäkin eleestäni (kuten hengityksestä, silmien räpäyttämisestä). Toisaalta jos lähden sen kanssa yhtä aikaa, se saattaa tulkita olevansa menossa puomille jos en ole kääntämässä sekunninsadasosalleen oikeassa paikassa. Päädyin suunnitelmaan jossa räpellän epätoivoisesti hyppyjen ja putken välissä. Epätoivoinen räpellys epäonnistui, ja sain tehtyä alkuun oikein siistin viennin, ei akka edes vilkaissut puomille. Radan väliosa kulki hyvin, kontaktit oli yhtä hienot kuin ekalla radalla, kuten myös kepeille haku. Sillä samaisella toiseksi viimeisellä esteellä tuli taas ongelmia, olin auttamattomasti väärällä puolella viedäkseni sen fiksusti putkeen. Miksipä sitä rataantutustumiseen mennessä ylipäänsä turhaan suunnitellaan kaikkia hienoja takaaleikkauksia sun muita... Tässä toimi Stellan erinomainen Marjonlukutaito, ja se osasi tulkita irlantilaisista rivitansseista lainattuja askelkuvioita oikein päätyen oikeaan päähän putkea. Tällä kertaa en myöskään törmännyt viimeiseen hyppyyn ja nolla oli näin ollen valmis. Stella teki siis Toisen sijoitusnollansa mini2:sta luokkavoitolla!  Muista porskilaisista nollan tekivät ainakin Rautis ja Nilla (siirto maxi2 lk), Viivi ja Joona (toinen virallinen kisa) sekä iso-Marjo ja Koodi. Kaikki luokkavoitoilla. Heidi ja Troy aloittelivat kisauraansa (kertomatta mulle??) tehden 5, kuten myös Sanna ja Nisse (jotka taisivat kivuta palkintopalkillekin) sekä Jessica ja Katla. Onnea kaikille, hyvä te! 

Illalla Lennon pääsi agilitytreeneihin, jee! Ensin tehtiin kepeille haku-teemainen harjoitus, josta sai läheteltyä avokulmaan, 0-kulmaan jne. Muutaman kerran yritti avokulmasta 2-väliin, mutta sitten alkoi taas tajuta. Toinen harjoitus oli kontaktiteemainen. Tein kaikki kontaktit ensimmäisen kerran pysähdyksellä ja palkka kädestä, toisen kerran lätkällä ja kolmannen kerran lätkällä nopealla lähdöllä. Rupesin miettimään pitäisikö mun palkata Lennon kädestä kontakteilla eikä heittää maahan, koska vaikka löytääkin palkan heti, nuuskii silti valtavasti eikä välillä tajua lähteä ekasta kutsusta. Katsellaan sitä sitten. Ensi viikolla. Lensku oli kuitenkin niin innoissaan tänään, putosi raukka puomiltakin. Ja sen jälkeenkin oli super iloinen. 

Perjantaina treenattiin taas Pornaisissa. Lenno sai tehdä koko evl:n lukuunottamatta idaria ja tunnaria. Paikallaolot oli oikein siistit ja rauhalliset, ja jäi oikein hyvin muuten, mutta paikallamakuussa jäi kyynärät pari cm ilmassa (taas). En palannut sen luokse korjaamaan vaan käskin ovelta maahan ja korjasi. En tiedä kuvittelenko vaan, vai jääkö rauhallisemmin kun jätän "istu" ja "maahan" käskyillä enkä "paikka" kuten ennen. Seuraaminen oli ajoittain ihan hyvää, mutta välillä sitten taas edisti. Etenkin juoksu oli vaikea, siinä edisti + falskasi sivulle ja juoksusta pysähdys oli jossain älyttömän kaukana. Luoksetulossa tuli ekan kerran läpijuoksuna, Seppo taisi samaan aikaan karjua jotain sen selän takana eikä kuullut/tajunnut että annoin sille pysähdys käskyn. Toinen kerta olikin sitten huomattavasti parempi ja teki kummankin stopin hyvin. Ennakoi vähän maahanmenoa hidastamalla vauhtia, mutten nyt puuttunut siihen. Ruutu oli hieno, tein koko liikkeen muuten, mutta siinä kohdassa missä pitäisi kutsua luokse palasin palkkaamaan ruutuun. Ohjattu oli ihan mieletön, meni pisteelle super lujaa ja pysähtyi ihan sen taakse (ruudussa Lennon tuppaa menemään niin hitsin lujaa pisteelle ettei malta pysähtyä ja on lopulta n. metrin pisteen takana). Kapulalle se teki tosi hienon kaaren ja palautti kapulan hurrjalla laukalla + lopun perusasento oli sairaan hieno.  Nyt jos tämän liikkeen saisi pulloon josta sen voisi ottaa käyttöön sitten kisoissa... Takaisin todellisuuteen ja tekemään metallihyppynoutoa. Ensimmäisellä kerralla heitin kapulan vähän huonosti ja putosi tosi lähelle estettä. Lennonin oli aika vaikea hypätä siitä, mutta yritti urheasti ja palauttikin sen sitten jotenkuten. Toisella kerralla heitin kapulan sitten pitemmälle ja nyt liike oli kokonaisuudessaan hyvä. Olen laiminlyönyt kaukoja aika pahasti jo pitemmän aikaa, ja se näkyy. Aloitin seisomisella ja Lennon nousi etujalat paikallaan, mutta siirsi takajalkoja. Korjasin ja taas sama... Näin kävi monta kertaa, kunnes laitoin takapalkan ja nyt nousi paikallaan. Muut vaihdot oli aika siistit. Yleisesti Lennon oli tosi iloinen ja teki hyvin, jäi tosi hyvä fiilis treeneistä. 

Stella sai tehdä vähän ruutua ja paikallaistumista sekä -makuuta. Paikallaolot on rauhoittuneet tosi paljon, ei vingu, vilkuile tai muuta tyhmää, makaa tai istuu vain ja tuijottaa eteensä. 

Lauantaina mentiin sitten ulos treenaamaan. Lennon aloitti leikkimällä idarin asentoja niin että peruutin, tarjosi monta kertaa maahanmenoa, mutta tajusi lopulta ja pysähtyi ihan hyvin kaikkiin asentoihin. Sitten mentiin kävelemään neliöön, tein nyt niin etten kertonut mitä liikettä ollaan menossa tekemään koska ennakoi yleensä ensimmäistä asentoa seuraamalla kilometrin takanani. Ensimmäisellä sivulla liikkuri (eli vaihteeksi [siis taas] äitini  ) käskytti, mutta en pysäyttänyt sitä vaan jatkoin eteenpäin. Seuraavalla sivulla liikkuri ei käskyttänyt, mutta pysäytin Lennonin seisomaan ja samaan aikaan liikkuri palkkasi naksuttimella jäämisestä. Seuraavalla sivulla taas käskytys, muttei pysäytystä jne. Tein idarin kaksi kertaa peräkkäin tällä tavalla, mutta toisella kerralla palasin samantien palkkaamaan vapauttamatta kuitenkaan asennosta ja kiersin sitten vasta neliön. Lennonin jäämiset oli nyt tosi hienot ja nopeat. Luulen sen olleen tavallaan helpottunut kun heti ekalla sivulla ei tapahtunut mitään ja oli siksi rennompi ekassa jäämisessä. Varmaan myös naksutinpalkkaus toimii sille aika hyvin tässä vaiheessa, koska saa heti palautteen ja en itse joudu kääntyä katsomaan tekikö oikein, sillä varmasti osaltaan myös se on tuhonnut tätä liikettä että käännyn katsomaan = en luota siihen -> se ei luota itseensä. Teki kuitenkin tänään tosi hyvin, ei tarjonnut kertaakaan väärää asentoa ja seurasi erinomaisen hyvin.  Sitten tehtiin tunnari yhteensä 16 kapulalla jotka olivat pitkässä rivissä. Koska Lennon aloittaa tunnarin aina oikealta, pyysin laittamaan oman kolmanneksi vasemmalta. Alku oli hyvä, odotti rauhassa. Meni kapuloille nopealla laukalla, kävi ne läpi työskennellen koko ajan keskittyneesti ja toi oman samalla vauhdilla kuin meni kapuloille. Liike oli kokonaisuudessaan mielettömän hyvä. Näistäkin treeneistä jäi tosi hyvä fiilis, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. 

Stella teki myös tunnaria, ensin kaksi kertaa pelkkä kapulan etsiminen risukosta ja sitten koko liike. Stellalle laitettiin paljon kapuloita hajalleen "ympyräksi" ja oma melko taakse. Se kesti yllättävän hyvin kun käännyin kapuloiden viennin ajaksi, se vilkaisi muutaman kerran taakseen laskettelurinteeseen, mutta istui muuten rauhassa. Kapuloille Stella meni nopeasti, kävi ne hyvin ja tarkasti läpi, löysi oman ja lähti tuomaan sitä hieman epävarmasti. Kehuin sitä jonka jälkeen kiihdytti vauhtiaan ja tuli tosi vinoon perusasentoon, mutta palkkasin siitä koska oli muuten niin hyvä. Lopuksi laitoin sille kapulan suuhun ja pyysin läheltä sivulle, nyt palautti super hyvin.

Tänään julkistettiin vuoden toko- ja agilityjenkkikisan tulokset.

Lennon piti tiukasti kiinni vuoden tokojenkki-tittelistään, ja on näin ollen Vuoden tokojenkki 2008 !

Stella taas teki täydellisen yllätyksen hakaten koko joukon kolmosluokan koiria vuoden agijenkkikisassa, ja pirppis kruunattiin Vuoden agijenkki 2008:ksi !

Pr-maneesin tokotreenit pyörivät tänään tuttuun (kaoottiseen) tapaansa. Sorruin Lennonin kanssa treenatessa taas tekemään sitä mitä se osaa, eli tehtiin ruutua, ohjattua ja metallia.  Jotta nyt kehtaan edes kulkea pää pystyssä voin puolustuksekseni sanoa että treenasimme myös kaukoja. Lopuksi Lennon teki paikallaolot maneesin keskellä. Oli vähän levoton, mutta ajoittain ihan ok. Jätin sen nyt "istu" ja "maahan" käskyillä, ja jäi ihan nätisti. Katsellaan.

Stellan kanssa tein ruudun ja ohjatun, meni ekaa kertaa ruudussa pisteen kautta ruutuun ilman että lähetin sen ensin lähempää. Autoin kyllä aika paljon, mutta olisi ehkä mennyt ilman varmistelujakin sillä vaikkei katsellut sinne, niin nojasi kyllä sinnepäin ihan valmiina lähtöön. Ohjatussa lähti keskimmäiselle (kapuloiden viennin aikana oli vähän ylimääräistä säätöä jota se ei vielä ilmeisesti kestä), mutta sen jälkeen teki ihan nätisti. Lopuksi vielä vauhdista lähetyksiä pisteelle ja paransi vauhtiaan.  Stellan kanssa tein myös vähän idaria, lähinnä otin sen seuraamaan, pari askelta, käsky ja palkka. Sitten jätin sen eri asentoihin ja otin sen seuraamaan, nyt lähti ihan hyvin mukaan. Stella treenasi paikallamakuuta ja -istumista sillä aikaa kun vein muille ohjattua, oli tosi rauhallinen. 

Tänään tokoiltiin ulkona. Lennon aloitti "temppuradalla", mikä on saanut sen keskittymään paljon paremmin eikä se ole enää ottanut tokoa "joojoomätiiäntänstna"-asenteella. Lopuksi se sai tehdä ruudun joka oli hyvä, ei välittänyt luoksetulo merkeistä jotka olivat matkalla.

Stellan kanssa myöskin ruutu, toivon meidän jossain vaiheessa pääsevän siihen ettei ekaa lähetystä tarvitse tehdä lähempää ja vasta sitten koko liikettä, mutta ainakin se toimii edes näin. Luoksetulo oli upea, otin yhden läpijuoksun ja yhden pysähdyksillä ja sekä vauhti että pysähdykset olivat nopeita. Ainut mikä tökkii on loppu, Stella ei jostain syystä osaa tulla enää maahanmenosta luokse vaan lähtee tulemaan kohti, menee maahan, tulee, menee maahan... Argh, kun muuten liike toimii nyt niin hyvin. :( Idarin jäämiset on myös hienot mutta ei osaa lähteä seuraamaan. Kai sitä täytyisi jotenkin imuuttaa makupalalla mukaan vähän aikaa. Ohjatussa mentiin aluksi valovuosi taaksepäin, hämmentyi täysin liikkurista ja meni pisteelle hitaaaaassti eikä osannut lähteä kapulalle. Muutaman kapuloiden nostelun jälkeen se lopulta taas muisti miten tulee toimia ja meni sairaan makeesti pisteelle ja kapulalle. :o) Kyllä se tästä, eihän Roomaakaan päivässä rakennettu...

Tänään tokoiltiin Pornaisissa joka perjantaiseen tapaan. Lennonin kanssa väännettiin koko evl läpi ja tällä hetkellä meidän ja onnen välillä on vain yksi liike - idari.

Seisomisessa Lennon istui. Istumisessa Lennon meni maahan. Maahanmenossa Lennon istui. Sen idari on tällä hetkellä yllättävämpi kuin lauantain lottonumeroiden arvonta, sillä tässä pelissä ei voi saada kolmea oikein... Etenkin kun herra Onnetar muuttaa mieltään jopa virallisen arvonnan loputtua. Ehkäpä käytän seuraavan kokeen ilmottautumismaksun pelikoneisiin...

Nyt eletään ihan loppumetrejä vuodesta 2008, joten on aika seisahtua katsomaan vuoden huippukohtia.

Lennonin vuosi:

• Ensimmäinen evl ykkönen (ja pari hyvää kakkosta)
• 3 sijoitusnollaa agilityn kakkosluokasta
• Siirto agilityn kolmosluokkaan
• BH koe hyväksytysti läpi

Stellan vuosi:

• Tokosta TK2
• Tokon voittajaluokasta ykköstulos
• Tokossa siirto evl
• Agilityn ykkösluokassa 4 nollaa (kaikki sijoituksilla)
• 1 sijoitusnolla agilityn kakkosluokasta

Tämän hienommin en jaksa näitä tutkailla, ensi vuonna sitten uudet kujeet.

MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE TUTUILLE JA TUNTEMATTOMILLE!

Stella teki tänään pikatreeninä ohjatun. Sillä on ollut kamalasti ongelmia liikkurin suhteen, joten treeneissä liikkuri on vain vienyt kapulat ja kadonnut paikalta. Tänään se kuitenkin kesti käskytyksen! Ei tuijottelua, hidastelua tai muuta laamailua, vaan ihan oikeaa työskentelyä. Se vinkui tosin koko ajan, mutta se nyt on kuitenkin melko helppo saada pois (kuuluisia viimeisiä sanoja...)

Löytyipä muuten se tarina itsenäisyyspäivän agikisoistakin... Vuodatus.net oli ystävällisesti arkistoinut sen 70-luvulle.

Viimeisestä kirjoituksesta onkin kulunut jo aikas kauan... Yritin kyllä kirjoittaa itsenäisyyspäivän agikisoista (joissa Stella teki sijoitusnollan kakkosista), mutta se hävisi johonkin.

Eniveis, eilen oli tokotreenit Pornaisissa. Lennon teki tällä kertaa ryhmäpaikallaolot, ja ne oli hyvät! Taustana sen verran että sillä on ollut nyt super paljon ongelmia niissä, lähtee mukaani, nousee seisomaan kesken ym. mutta nyt jäi istumaan ja makaamaan ja oli koko ajan rauhallisena ja kuitenkin valppaana. Uskallanko sanoakkaan, mutta näyttää jopa siltä että pääsemme joskus pois tästäkin suosta. Paikallaolojen jälkeen Lennon kuvitteli olevansa kisoissa ja kun menimme tekemään idarin, sain sen tekemään perinteisimmän mokansa: jäädä seisomaan istumisessa. Ihan hyvä toisaalta että sain sen ajattelemaan niin, koska pääsin nyt korjaamaan mitä kisoissa en voi thdä. Luoksetulossa yritän nyt tehdä sillä taas 80 % läpijuoksuja ja loput pysähdyksillä, se tuppaa nimittäin tekemään seisomisen taas pitkäksi. Ruutu oli täydellinen, sen liikkeen kun saisi nyt purkkiin ja ottais sen käyttöön aina vaan kisoihin. Metallihyppynouto Heidin hurrilla, oli ihan hyvä Lennonin metalliksi, ja Lennonin palautukset on parantuneet huimasti. 

Stellalla olen tehnyt nyt muutaman viikon luoksetuloja pelkästään läpijuoksuilla ja se on auttanut, sillä se on lopettanut ennakoinnin ja nostanut vauhdin siihen mitä se oli joskus vuosi sitten. Tein läpijuoksujen lomassa muutaman pysähdyksillä, jonka jälkeen se taas hidasti vauhtia (ei paljon, mutta niin että huomasi sen olevan vähän enemmän "varuillaan") nyt se ei kuitenkaan ruvennut pysähtelemään maahan aina metrin välein, mitä se on tehnyt tässä jokusen kerran... Ruutu oli hyvä,ei oikein osaa hakea sitä itse ja siksi teen sillä niin että teen ensimmäisen lähetyksen ilman pistettä jolloin jostain syystä osaa hakea sen? Ohjatusta on turha puhuakkaan, se paineistuu ihan sikana kapuloiden viennistä eikä oikein muista mitä pitää tehdä + yrittää välttää pisteelle menemistä (=ei halua tehdä virhettä). Liikkuri on sille vielä täysin ylivoimainen juttu ja jää vaan tuijottamaan kun käskyttää. Kävin itse nostelemassa kapuloita ja lähettelin sitä sitten vain pisteelle jotta saisin sille mielikuvan ettei pistettä kannata pelätä, mutta katsotaan nyt johtaako tämä mihinkään. Lopuksi pistin Stellan paikallaistumiseen ja kiertelin maneesissa juttelemassa, kantamassa esteen pois jne. Istui tosi rauhallisesti vaikka meidän välissä oli mm. Riffi tekemässä liikkeitä. Stella oli siinä aika kauan, vähintään 5 min, mutta kesti hyvin.

Tänään alkoi joululoma, joten kouluahan ei tarvitse ajatella moneen viikkoon? Väärin, tammikuun alussa pitää palauttaa 3 esseetä, 1 oppimispäiväkirja, 1 kirjaesitelmä (ja lukea siihen liittyvä kirja) sekä läjä tehtäviä...